Telokissa on muuntajia. Monissa muuntajissa on jo valmiiksi päälle merkittyinä riittävästi valmistajan antamia tietoja. Kuitenkin useissa muuntajissa ei ole mitään merkintöjä ja joissain hyvin vähän. Kaikista muuntajista ei edes tiedetä, minkälaiseen käyttöön ne on alunperin tarkoitettu. Audiomuuntaja ja virtalähteen muuntaja voivat olla päällisin puolin hyvinkin samannäköiset.

Tämä on tärkeää! Aina lopetettuasi mittaukset, säädä säätömuuntaja nollaan ja kytke syöttösähkö pois päältä.

Vapaaehtoista työvoimaa tarvitaan Telokin muuntajien laadun selvittämiseen. Useimmat tarpeelliset tiedot saadaan yksinkertaisilla mittauksilla:

Muuntajien massat saadaan selville puntarilla.

Tyhjäkäyntivirta saadaan selville ensiöpiirin jännite- ja virtamittauksella. Variac säätömuuntaja auttaa tarvittavan mittausjännitteen tuottamisessa. Tyhjäkäyntivirtaa ei kannata mittailla esimerkiksi 230 voltin jännitteellä, jos muuntajassa selvästi lukee, että se on 110 voltin jännitteelle mitoitettu. Mutta esimerkiksi vanhalla 220 voltin muuntajan mittausta 230 voltin jännitteellä voi hyvin kokeilla. Tyhjäkäyntivirran tai lämpenemän mittailu on muutenkin tarpeellista vain, jos on epävarmuutta muuntajan käyttökelpoisuudesta nykyisillä verkkojännitteillä. Suuremmillakin jännitteillä voi varovasti kokeilla, jos mittaaja tarkkailee jännitettä nostaessaan ensiökäämin virtaa ja muuntajan lämpenemistä.

Muuntajan lämpenemä saadaan selville kytkemällä muuntaja riittävän pitkäksi aikaa verkkojännitteeseen. Muuntajan lämpötilaa voidaan tarkkailla lämpömittarilla tai koskettamalla. Jos muuntajan lämpötila ei kasva liian korkeaksi, eikä koskettaminen polta kättä, muuntaja on käyttökelpoinen ainakin sillä verkkojännitteellä ja kuormituksella.

Muuntajan ulkomitat (korkeus, syvyys ja leveys tai rengassydänmuuntajilla korkeus ja ulkohalkaisija) mitataan viivottimella, mittanauhalla tai työntömitalla. Näiden avulla voidaan arvioida muuntajan ulkovaipan pinta-ala, joka vuorostaan mahdollistaa lämpenemän arvioinnin vapaassa konvektiossa.

Muuntajan muuntosuhde esitetään yleensä muodossa ensiö:toisio tai ensiö/toisio. Se kannattaa esittää voltteina, esimerkiksi 230:15–0–15. Mittauksessa tarvitaan säätömuuntaja ja kaksi jännitemittaria (yleismittaria). Jos on ehdottoman varmaa, että muuntaja ei kyllästy ja kärähdä verkkojännitteestä, ensiön voi kytkeä ilman säätömuuntajaakin.

Käämien resistanssit mitataan joko yleismittarilla, tai mikäli mittari ei osaa mitata huomattavan induktiivista komponenttia oikein, käytetään tasavirtalähdettä ja yleismittarilla mitataan tasajännite käämin yli.

Kyllästymisjännite voidaan hakea säätömuuntajan ja oskilloskoopin avulla. Lisäksi tarvitaan virranmittausvastus ensiökäämin kanssa sarjaan. Jännite mitataan suoraan ensiökäämin navoista ja virta mitataan mittausvastuksen avulla.

Mitatut tiedot kirjoitetaan permanent ink huopakynällä tarralappuun, joka liimataan muuntajan päälle. Jos kuitenkin mittaaja innostuu mittailemaan enemmän, kuin tarralappuun mahtuu tietoa, kannattaa mittauksista tehdä kunnollinen mittauspöytäkirja, josta ilmenevät ainakin seuraavat asiat:

1. Päivämäärä ISO-8601 standardin mukaisesti. Esimerkiksi päivämäärämerkintä 2009-10-16 tarkoittaa lokakuun 16. päivänä vuonna 2009 jälkeen ajanlaskumme alun.
2. Mittaajan nimi muodossa Etunimi Sukunimi.
3. Kuvaava otsikko, esimerkiksi ”Mittauspöytäkirja” ja tarkennukseksi vielä jotain tunnistetietoja muuntajasta, esimerkiksi valmistaja ja malli.
4. Siistit mittaustulokset kuvaavien alaotsikoiden jälkeen. Ei mitään harakanvarpaita, vaan selkeää tekstausta kynällä, jonka jälki ei suttaannu.